Tehtyäni WSM '97 -sivun amerikkalaisneito Chrisin raporteista,
otin pian sen jälkeen sähköpostitse yhteyttä Jouko
Aholaan onnitellakseni voitosta. Kyselin samalla myös yksityiskohtia
kilpailusta ja ennätyksiä lempiliikkeissäni, lähinnä
siis leuanvedon ja alataljan treenipainoja. Veli Jouni välitti Joukon
vastaukset yllättävänkin nopeasti. Aholat kertoivat mm.
pitäneensä tekemästäni sivusta ja sovimme myös,
että voisin halutessani tulla seuraamaan Joken treeniä Hämeenlinnan
Kuntokeitaaseen. Suuri osa suvustani asuu paikkakunnalla ja vierailen muutenkin
Hämeenlinnassa yhtenään.
Kuntokeidas on pienehkö, mutta kodikas
ja varsin hyvin varusteltu sali. Koska Jokke tekee hurjimmat liikkeensä
tietysti vapailla painoilla, niin laitepuolelle ei ole tarvittu montakaan
epätavallista viritystä - mitä nyt taljoihin pari paikkaa
ja koukkua ylimääräisille viidenkympin levyille. Sali kelpaa
kuulemma niin hyvin, ettei juuri tee mieli Helsinkiin tai Tampereelle treenaamaan.
Jumppapuolen ovesta pääsee myös suoraan viereiseen parkkihalliin,
jonne hän on varastoinut voimamiestreeneissä käyttämänsä
murikat, salkut, autot jne.
Salinomistajat ovat hetken innostuksen jälkeen
yleensä kauhuissaan, kun tämän tason voimailija pistäytyy
vierailulle. Yllättävän hyvin kuulemma laitteet silti ovat
kestäneet treeniä ja lisäpainojenkin keräämistä
pakkojen päälle. Mitä nyt huomasin yhden pec deckin olevan
rikki.
Ehdin jo lämmitellä ja venytellä tavallista pitempään
(yleensä vain ajattelen kesää tai rakkaita ja se siitä),
ennen kuin Jokke pääsi puhelimesta salin puolelle. Kiirettä
pitää selvästi, vierailuja on sovittu joka päivälle
pitkäksi ajaksi eteenpäin.
Heti ensi hetkestä alkaen sain sen kuvan, että kyseessä
on varsin välitön, puhelias ja mukava voimailija. Taisin ihan
yllättyä. Kysymyksiin tuli vastauksia vaivattomasti, silti sarjojen
alkaessa keskittyminen oli välittömästi kohdallaan! Reilut
palautukset sopivat hyvin pieneen ajatustenvaihtoon, kun kyse oli hauistreenistä.
Minä teen useimmiten hauiksen ja selän samana päivänä,
joten raju eristävä harjoittelu oli aika erilainen kokemus. Kehonrakennuspohjalta
olisi Joken hauistreeni voinut tuntua tutummalta. Kun kysyin lihasryhmien
jakamisesta, hän sanoi, että jos rintatreenikin esimerkiksi venähtää
parituntiseksi, ei samana päivänä ehdi paljon muuta tehdä.
Lopuksi teimme hieman vatsaa ja puhelimessa hän harkitsi vielä
ojentajiakin, joten kyse taisi olla painotetusta käsitreenistä.
Ensimmäisenä liikkeenä teimme
ristikkäistaljassa alhaalta hauiskääntöä istualteen,
penkkiin taaksepäin nojaten. Hän kuulemma vaihtaa liikkeitä
joka treenikerralla, ei koskaan tee kahta samanlaista satsia peräjälkeen.
Tämä on itsekin noudattamani monipuolisuutta lisäävä
tapa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt juuri tätä variaatiota,
sen verran kiintynyt olen omiin tapoihini, ja rata tuntuikin pitkään
vieraalta. Parhaat tehot katosivat "radan varrelle". Jokke teki sellaista
kahdeksaa toistoa painoilla 40, 60, 75 ja lisävirityksillä reilu
90. Viimeinen ja melkein sitäkin edellinen lisäys oli pakko jättää
itse väliin, mutta ihmekös tuo: Levytangolla Jokke kääntelee
130 kilolla!
Treenitapa tuli heti selväksi. Hän suorastaan
leikki suurilla painoilla, etsien kuitenkin ensin hyvän asennon. Kaikki
sarjat tosissaan ja useimmat loppuun asti - hurja näytös noilla
voimilla. Täytyy vain ihailla kaverin henkistä kanttia ja kykyä
ottaa itsestään kaikki irti!
Hetken Jokke siinä neuvoi myös jotakuta voimanostokisoihin
valmistautuvaa, todeten kuitenkin heti alkuun, ettei ole itse sen lajin
ekspertti, "mitä nyt on nuorissa joskus kisannut". Tavanomaiseen tapaan
lepoa viimeisenä päivänä, hiilareita kisapäivänä,
mutta jotain kiinnostavaakin tuli esille: Valmistautuessa kisoihin hän
tekee itse viime hetken herkistelynä 3x3x60% lajisuoritusten maksimiraudoista,
ymmärtääkseni toiseksi viimeisenä edeltävänä
päivänä. Sanoi tehneensä tämän myös
ennen kyykkyä ja vetoa voimamieskisoissa rapakon takana, ja sen toimineen
hyvin: "teki sopivasti oikein jo mieli päästä nostamaan".
Päätellen siitäkin, että kisasta toipuminen kesti useita
viikkoja, kaikki oli saatu lajeissa peliin. Ihan kaikki.
Aerobisesta harjoittelustakin tuli kyseltyä. Se kuulemma
hoituu voimamiestreeneissä ihan itsestään, esimerkiksi säkkiä
kantamalla. Hän tekee myös pitkiä treenejä, kaikki
liikkeet täysillä, joten kestävyysongelmaa ei pääse
heti syntymään. Lajin huipulla on tosin muutamia, jotka alkavat
puhaltaa heti ensimmäisten sekuntien jälkeen. Tässä
onkin yksi Joken vahvuus heihin verrattuna.
Kirin ja MVM:n karsiutumisesta oli pakko
kysäistä mielipidettä - sen verran huhuja on aiheesta liikkunut.
Mainitakseni muutaman: "BBC osti Kirin ja Magnuksen ulos saadakseen kisalle
julkisuutta", "erien lajit valittiin siten, että viime vuoden huiput
eivät pärjäisi". Näihin hän totesi, että
Kiriä ei ainakaan osteta (Kiri kertoikin puolittain huumorilla
myöhemmin, että mieluummin muut ostivat itsensä hänen
edelleen), eikä oikein Magnustakaan, joka jahtasi ennätyksellistä
viidettä perättäistä voittoa. Kiri ei ole vielä
voittanut kertaakaan. Siihen, että lajit olisivat suosineet muita
(esimerkiksi Magnus punnerteli kilpaa Onosain ja Torfin kanssa ja hävisi
odotetusti), Jokke pohdiskeli ainakin Rikulle karsintalajien pitäneen
olla suht vahvoja - "mitä muitakaan lajeja siellä olisi voinut
olla?" (Kiri kutsui karsintalajeja nopeus- eikä voimakilpailuiksi)
"Huonoa tuuria - aina ei onnistu vaikka olisi
kuinka hyvässä kunnossa."
Tämän lainauksen suuntaan ovat kommentoineet
monet muutkin kisoja seuranneet. Bill Kazmaier tosin järkytti väittämällä,
että jotenkin viime vuoden kärkikolmikko oli sivuutettu. Hänetkin
oli kuulemma aikanaan jätetty viitenä vuonna kutsumatta liian
ylivoimaisuutensa takia. No, kuka näistä jutuista selvän
ottaisi, väitetäänhän Kazin pian palaavan kilpailijaksikin.
Huonoista järjestelyistä oli puhetta.
Lähettivät mm. kilpailijat varsin nopeasti lentokentälle
palkintojenjaon jälkeen. Kertoi Jokke siitä huolimatta menevänsä
toistekin...
Seuraavana hauisliikkeenä teimme samalla ristikkäistaljalla
ylhäältä kääntöjä ohimoihin, siis seisten
x-asennossa. Yritin nyt pistää minulle tutussa liikkeessä
hanttiin jo oikein tosissani, mutta pumppi lihaksissa veti äkkiä
kipurajan yli seuratessa samoja treenipainoja. Otin viimeisen sarjan sitten
vähemmän repivänä. Miten Jokke pystyikin tekemään
heti äskeisen perään kuudellaviidellä ja seiskaviidellä
kymmenkunta toistoa?
Näiden harjoitteiden jälkeen aloimme käyttää
hieman pitempiä aikoja palautumiseen. Kuvittelin myös hetken
varsinaisten voimaliikkeiden olevan jo ohi, mutta sitten selvisi, ettei
hän "muita kuin voimaliikkeitä teekään". Kertoi voimamieskisojen
vaativan koko treenin läpivientiä kunnon tehoilla ja ilmaisi
epäuskonsa sellaiseen treeniin, jossa vain ensimmäisessä
liikkeessä haetaan voimaa. Oikeastaan hän teki itsekin lopuksi
pidempiä sarjoja, mutta nekin suurilla painoilla.
Ehkä Marko Savolainen, jota Jokke muuten
kuvasi mukavaksi mieheksi, pystyisi vastaamaan tällaiseen hauistreeniin,
mutta luulen, ettei vetotreenissä hauisten ja selän tehojen yhdistyessä
Markokaan mielellään liikuttelisi samoja painoja: Alataljasta
ilman oteremmejä, kuten aina, 13x275kg, kulmasoudussa myötäotteella
kevyt kasi 205:llä, ylätaljasta rintaan samalla otteella 8x190!
Taisi mokoma mennä vielä sanomaan, ettei
käytä edes polvisiteitä kyykyssä, ellei nyt sitten
ennätyspainoissa. Rannesiteet hän kuitenkin kääräisi
pari kertaa hauistreenimme aikana. Kun naureskelin jotain siitä, etteivätkö
muka ranteet kestä, totesi niiden kyllä kestävän ihan
hyvin. Otekin kuulemma kestää ilman tennispallojen puristelua
tai erityistä harjoittelua - "Jotain pientä on kuitenkin aikaisemmin
tullut sille tehtyä". Herkuleen otettahan Jokke ei ole usein hävinnyt
- viimeksi Jarmo Hirvelle 130 kilon pikkupainoilla. Kovakuntoinen metsuri
Hirvi on voittanut mm. kaksi edellistä alle 100-kiloisten SM-kisaa,
joihin osallistuakseen hän joutuu aina laihduttamaan useita kiloja.
Tänäkin vuonna hän on ennakkosuosikki Vaasassa hetikohta
pidettävissä mittelöissä.
Menipä Jokke ehdottamaan minullekin noita kisoja, kun kerran paino
on korkeintaan kilon yli rajan. Olin imarreltu, mutta edelleen huonossa
kunnossa. Lumimies Hirvelle pärjäsin viimeksi vain asenteessa
ja ehkä vedossa. Lihaskiloja, lajiharjoittelua ja lenkkipolkua tarvittaisiin
kaikkia niin paljon, ettei ihan pieni hetki riitäkään. Optimistisesti
ajatellen en ensi vuonna enää läpäisisi punnitusta,
mutta minunkaan positiivinen ajatteluni ei yllä vielä Aholan
haastajaksi ryhtymiseen :-) No, motivaatiota tuli ainakin hankittua pariksi
vuodeksi eteenpäin!
Lajin ilmapiiristä sitten: Voimanosto tai kehonrakennus
eivät vedä yhtä paljon yleisöä kuin voimamieskilpailut.
Kuka todella jaksaa katsoa voimanostoa televisiosta? Sen sijaan vahvamieslajit
pyrkivät olevaan näyttäviä ja yleisölle helposti
ymmärrettävissä - painavien kivien nostoa, rekanvetoa ym.
Tosin tässäkin lajissa kuulemma on niitä, jotka pilaavat
voimamiesten mainetta kännipäissään tai dopinghöyryissä.
Kysyin heti, pyrittiinkö MM-kisojen doping-testeillä putsaamaan
lajin ilmapiiriä: Hän nyökkäsi ja kertoi testien kattaneen
kovimmat aineet, sekä tittelin ja palkintorahojen menevän, jos
testitulokset osoittautuvat positiivisiksi. Minusta tämä on hyvä
suunta. Jokke sanoi myös epäluulon ja kateuden aiheuttavan useimmat
väitteet. "Mielletään, että joku voi olla vaikkapa
lahjakas uimari, mutta ei ymmärretä lahjakkuutta voimalajeissa".
Hyvät lukijat, voi olla vaikeaa uskoa, mutta kaikesta kävi ilmi,
että kaveri treenasi tuolla hetkellä puhtaana! Vuoden '97 Maailman
Vahvin ei todellakaan ole sairaan tai doupatun näköinen, vaan
miellyttävä ja tasapainoinen kirvesmies Hämeenlinnasta.
Kolmantena liikkeenä teimme hauiskääntöä
kulmatangolla selkä ja pää seinää vasten. Palautin
siinä kuin suinkin ehdin, Jokke sanoi tekevänsä "aina sitten
kun mukavalta tuntuu". Kertoi joskus treenien venyvän niin pitkiksi,
että treenikavereiden into alkaa hiipua.
Mitähän siinä tangossa nyt olisi ollut painoa - varmaan
45, 65 (alkoi riittää minulle), 90? Monta ysikympilläkin
meni joka tapauksessa, ilman pysäytyksiä, lintsaamisia ja hauikset
varmasti väsyneinä.
Jokke ei koollaan oikeastaan järkyttänyt,
vaikkei Kirilläkään kuulemma ole kuin sentin paksummat kädet
ja reidet. Painoeroa herroilla siinä 30 kiloa (122/148), pituuseroa
tietääkseni 8 cm (185-193). Kirin painosta osa varmasti selittyy
valtavalla rintakehällä, Joken painosta taas rasvaprosentti alle
kymmenen kertoo jotain. Kummatkin ovat vielä lähes inhimillisen
näköisiä.
Kun ajattelee, että kaveri vetää
salilla jo yli 400 maasta ja tähtää ensi vuodelle 420:n
tulokseen, kyykkää 360 kilolla ja ottaa kovaa vauhtia siinä
Kiriä kiinni (400?), sekä vaikkapa hilaa ne alataljan 13x275
ilman remmejä, niin suorastaan pahaa tekee. Pistää etenkin
miettimään, että oma paino on pelkkää rasvaa tai
vettä. Penkistä Jokke kuitenkin tunnusti suoraan (todettuani
että: "niin se heikko laji, alle kolmesataa"...) saaneensa mukavasti
vain 220, mutta kehittyvänsä kyllä edelleen. Tosin sehän
on hänelle sivulaji, eikä tuo rauta ole nostettu penkkipaidan
tai voimanostokaaren avulla.
Ensi vuoden tavoitteet ovat todella hurjat, mutta
oikeastaan realistisen kuuloiset, kun ihmettelee sitä tehoa ja yritystä,
jonka hän laittoi harjoitusrautoihin. Muilla menisi sellaisessa paikat.
Se kai hänet asenteen lisäksi monista lahjakkaista nostaakin
esiin, että suuremmilta vammoilta on säästytty. Reisiluu
on kuulemma mennyt nuorena jossain muussa yhteydessä, mutta voimaharjoittelusta
on jäänyt näkyviin vain kuoppa hauikseen. Se kertoo sitä
"tavallista" tarinaa kylmällä lihaksella puolitoistasataisen
kiven nostamisesta. Näkyy kuulemma Herkuleen otteessa, katsokaapa
sitten. Selkä on sentään jumissa joka aamu... (ok no joulun
aikoihin sitten operoitiinkin toinen polvi ja kyynärvarsi)
Jokke on varsin nuori voimamieheksi, 26-vuotias.
Vielä on vuosia aikaa kehittyä, mutta toivottavasti vammojakaan
ei tule lisää! Silti jo nyt lajiosaaminen ja lajivoima ovat hänen
suurimmat vahvuutensa, eivätkä suinkaan ylhäällä
kerrotut voimanostoraudat.
Viimeisenä hauisliikkeenä teimme sitten käsipainoilla
vuorottaisia toistoja istualteen, ala-asennossa kämmenet eteenpäin.
Pakostakin jo pienillä painoilla ja pumpaten, sarjapainot siinä
20 ja 25. Kun vielä vähän lintsasin, pystyin tekemään
lähes samat sarjat. Eli kolme sarjaa, joissa yli kymmenen toistoa
per käsi, osittaistoistoja loppuun.
Bodaushenkisesti Jokke heitti: "Käden tulee näyttää
kädeltä, eikä tasapaksulta putkelta".
Välillä yllytin häntä kovasti kokeilemaan ensi kerralla
leuanvetoa lisäpainoilla. No, jos kyynärvarsi kestää
(menossa leikkaukseen), niin hänpä kokeilee. Täytyy joskus
kysäistä, että pitikö liikkeestä ja paljollako
minut siinä pesee!? Itse tein tässä lempiliikkeessäni
keväällä 3 x +75kg noin 96 kilon painoisena. Pitäisi
jaksaa yrittää vielä parantaa. Voisi käydä niin,
että Jokke ihmettelisi useamminkin kuin kerran (niin, ihmettelipä
tosiaan), että minullahan ihan riittää voimaa hauiksissa.
Lopuksi teimme vatsaa, lisäpainoilla. Kuulemma tätä
liikettä oli ehdottanut hänelle Magnus Ver Magnusson. Tavoitteena
olisi saada keskikroppaan paksuutta. Liikesuoritus selinmakuulta taljaa
lisäpainona käyttäen, treenipari seisoo varpailla reppu
selässä.
Oikeastaan hän käytti aika paljon lantiotaan liikkeessä.
Kun kysyin, että teetkö lainkaan rutistuksia, sanoi niiden kyllä
toimivan, mutta eipä ole vähään aikaan tullut tehtyä.
Tavoitteena olisi kuulemma tehdä 20 toistoa 65 kilolla. Parissakymmenessä
toistossa pysyttiin nytkin, mutta kaksi levyä alempana. Kovia tavoitteita
riittää joka lajiin, mutta siitä seuraa tulosta! Yleensä
huippu-urheilijat pyrkivät kehittymään koko ajan paremmiksi,
jopa äärimmäisyyksiin asian vieden. Toinen suomalainen,
Saku Koivu, tulisi myös tällaisesta mieleeni.
Vatsatreenin välissä poikkesimme salin
"kellariin", liikekeskus Respan parkkihalliin, jonne oli keräilty
köykäisiä kiviä, opiskelijalle sopivia salkkuja ja
leikkiauto. Niitä hän sitten kertoi aina vuoroviikoin kanniskelevansa
kisakaudella. Nyt enää tämän vuoden puolella ei ole
aikomusta keskittyä lajitreeniin.
Kisakauden treeniohjelma on seuraavanlainen:
ma: selkä, ti: rinta, ke:
kädet, to: hartiat, pe: jalat, seuraava viikko voimamieslajeja
ja taas alusta. Treenit siis arkipäivien iltana, hyvinkin kolmetuntisia.
Joken hallilla oli kuulemma käynyt viikottain
treenaamassa seitsemän tämän vuoden SM-kisojen kahdeksasta
finalistista ja Kiri myös! Kertoi Jokke sellaistakin, että Kiri
on kovin hiljainen. Saattaapi tietysti olla kyse treenisalaisuuksistakin,
mutta pisti väkisinkin huvittamaan, kun kerran mies itse on noin puhelias.
Otin muistoksi pari kuvaakin tuosta luolasta (arvannette,
etten saa niitä vähään aikaan kehitettyä). Muisti
Jokke vielä pyöräyttää kuvaan juomapullonkin oikein
päin - sponsorituote. Niin, tienestipuolesta... hän totesi aikaisemmin
lajista tienaavan varsin hyvin verrattuna muihin voimalajeihin. Asiat ovat
koko ajan paranemaan päin julkisuuden ja katsojamäärien
lisääntyessä. Sponsorisopimukset ja monet eri tilaisuudet
tuottavat hänelle tänä vuonna toivoakseni hyvän tilin,
sen verran on harrastus 11 vuoden aikana varmasti tullut maksamaan. Onhan
lajissa jo toki rahamiehiäkin - Magnusson ei kuulemma lähde maastaan
ilman 17 donan starttirahaa.
Voimamiestreenistä sen verran, että
180 kilon kiveä on nosteltu korkealle lavalle, herkuleen otetta pidelty
170 kilolla ("WSM-kisoissa ilmoitettiin myös 170, mutta pakko sen
oli olla painavampi") ja 150 kilon salkut liikkuvat (varmastikin sekä
ala-, että ylämäkeen). Joken vahvuus on nimenomaan lajiosaaminen,
ja hän myös tekee seuraavan kisan lajeja yhtenä päivänä
läpi, kunhan saa ne tietoonsa. Vielä muutamia vuosiahan sitten
tällaista lajitreeniä ei yleisesti tehty, vaan voimamiehetkin
keskittyivät pelkkään punttien kolisteluun.
Lopuksi muutamia treenihuomioita tiiviimmässä
muodossa:
"Kapea maastaveto eli miesten tyyli"
Vipunostoja eteen hän tekee 45 kilolla!
Maastavedossa ja kyykyssä useita vitosia lisäten aina rautaa
40 kilolla, lähtee painoissa varsin alhaalta
Tekee juuri nyt leveää kyykkyä ja prässiä
vahvistaakseen reiden sisäosia
Vierailuni aikaan teki tuollaista kahdeksaa toistoa, mutta tietysti
sarjojen pituudet vaihtelevat kausittain
Kiinnostavaa oli, että pitkän treenin aikana pumppi hauiksiin
haettiin useasti, sitä ei niinkään ylläpidetty tai
pyritty lyhytkestoiseen kovaan pumppiin. Tällä on varmasti tekemistä
myös lajinomaisen kestävyyden kannalta.
Kun Jokellakin, samoin kuin minulla, selkä on ollut ja on paljon
jalkoja vahvempi, kysyin kyykystä: "Hyvin menee niin kauan kuin jaloissa
riittää voimaa ja loppu sitten selällä" :-) Kyykystä
tuli puheeksi vielä Magnussonin kyykkytemppu edellisvuonna. Hän
oli oikeaa syvyyttä mitatessa käyttänyt korkokenkiä
ja seissyt kaukana telineistä. Kisassa sitten Magnus oli seissyt lähempänä
ja vaihtanut kenkiä. Tänä vuonna moinen temppu oli ymmärretty
estää: kilpailijan piti seistä määrätyllä
alueella ja määrätynlaisissa kengissä.
Vertaillessa hänen treeniään omaani on todettava,
että minun täytyy löytää parempi tasapaino yleisliikkeiden
ja eristävien välille. Kumpiakin tulisi tehdä ja henkilökohtaisesti
eristäviä lisätä. Samaa lihasryhmää voisi
kiusata hieman kovempaakin ja hieman harvemmin. Omat ohjelmani ovat myös
muodostuneet vuosien myötä liian helpoiksi, eikä niihin
tule laitettua edes täyttä yritystä, kun suhteuttaa Jokkeen.
Voittokilpailun televisiointi on 16.11, BBC näyttää
kisan vasta joulukuussa (eikä olisi välittänyt tulosten
julkaisemisesta verkossa).
Ensi vuonna kilpailuun pääsee Suomesta Joken lisäksi
yksi muu SM-kisojen kautta. Mestaruus oikeuttaa vain "suoraan karsintaan".
Terveitä treenipäiviä sairaista
treenipainoista huolimatta, Jokke. Ensi vuonna on taas kovia kisoja edessä. |