Hauistreeni ja keskustelua Jouko 'Jokke' Aholan kanssa, 11.11.1997
Sami Koskinen

Tehtyäni WSM '97 -sivun amerikkalaisneito Chrisin raporteista, otin pian sen jälkeen sähköpostitse yhteyttä Jouko Aholaan onnitellakseni voitosta. Kyselin samalla myös yksityiskohtia kilpailusta ja ennätyksiä lempiliikkeissäni, lähinnä siis leuanvedon ja alataljan treenipainoja. Veli Jouni välitti Joukon vastaukset yllättävänkin nopeasti. Aholat kertoivat mm. pitäneensä tekemästäni sivusta ja sovimme myös, että voisin halutessani tulla seuraamaan Joken treeniä Hämeenlinnan Kuntokeitaaseen. Suuri osa suvustani asuu paikkakunnalla ja vierailen muutenkin Hämeenlinnassa yhtenään. 

Kuntokeidas on pienehkö, mutta kodikas ja varsin hyvin varusteltu sali. Koska Jokke tekee hurjimmat liikkeensä tietysti vapailla painoilla, niin laitepuolelle ei ole tarvittu montakaan epätavallista viritystä - mitä nyt taljoihin pari paikkaa ja koukkua ylimääräisille viidenkympin levyille. Sali kelpaa kuulemma niin hyvin, ettei juuri tee mieli Helsinkiin tai Tampereelle treenaamaan. Jumppapuolen ovesta pääsee myös suoraan viereiseen parkkihalliin, jonne hän on varastoinut voimamiestreeneissä käyttämänsä murikat, salkut, autot jne.

Salinomistajat ovat hetken innostuksen jälkeen yleensä kauhuissaan, kun tämän tason voimailija pistäytyy vierailulle. Yllättävän hyvin kuulemma laitteet silti ovat kestäneet treeniä ja lisäpainojenkin keräämistä pakkojen päälle. Mitä nyt huomasin yhden pec deckin olevan rikki.

Ehdin jo lämmitellä ja venytellä tavallista pitempään (yleensä vain ajattelen kesää tai rakkaita ja se siitä), ennen kuin Jokke pääsi puhelimesta salin puolelle. Kiirettä pitää selvästi, vierailuja on sovittu joka päivälle pitkäksi ajaksi eteenpäin. 

Heti ensi hetkestä alkaen sain sen kuvan, että kyseessä on varsin välitön, puhelias ja mukava voimailija. Taisin ihan yllättyä. Kysymyksiin tuli vastauksia vaivattomasti, silti sarjojen alkaessa keskittyminen oli välittömästi kohdallaan! Reilut palautukset sopivat hyvin pieneen ajatustenvaihtoon, kun kyse oli hauistreenistä. 

Minä teen useimmiten hauiksen ja selän samana päivänä, joten raju eristävä harjoittelu oli aika erilainen kokemus. Kehonrakennuspohjalta olisi Joken hauistreeni voinut tuntua tutummalta. Kun kysyin lihasryhmien jakamisesta, hän sanoi, että jos rintatreenikin esimerkiksi venähtää parituntiseksi, ei samana päivänä ehdi paljon muuta tehdä. Lopuksi teimme hieman vatsaa ja puhelimessa hän harkitsi vielä ojentajiakin, joten kyse taisi olla painotetusta käsitreenistä. 

Ensimmäisenä liikkeenä teimme ristikkäistaljassa alhaalta hauiskääntöä istualteen, penkkiin taaksepäin nojaten. Hän kuulemma vaihtaa liikkeitä joka treenikerralla, ei koskaan tee kahta samanlaista satsia peräjälkeen. Tämä on itsekin noudattamani monipuolisuutta lisäävä tapa. En ollut koskaan aiemmin tehnyt juuri tätä variaatiota, sen verran kiintynyt olen omiin tapoihini, ja rata tuntuikin pitkään vieraalta. Parhaat tehot katosivat "radan varrelle". Jokke teki sellaista kahdeksaa toistoa painoilla 40, 60, 75 ja lisävirityksillä reilu 90. Viimeinen ja melkein sitäkin edellinen lisäys oli pakko jättää itse väliin, mutta ihmekös tuo: Levytangolla Jokke kääntelee 130 kilolla!

Treenitapa tuli heti selväksi. Hän suorastaan leikki suurilla painoilla, etsien kuitenkin ensin hyvän asennon. Kaikki sarjat tosissaan ja useimmat loppuun asti - hurja näytös noilla voimilla. Täytyy vain ihailla kaverin henkistä kanttia ja kykyä ottaa itsestään kaikki irti!

Hetken Jokke siinä neuvoi myös jotakuta voimanostokisoihin valmistautuvaa, todeten kuitenkin heti alkuun, ettei ole itse sen lajin ekspertti, "mitä nyt on nuorissa joskus kisannut". Tavanomaiseen tapaan lepoa viimeisenä päivänä, hiilareita kisapäivänä, mutta jotain kiinnostavaakin tuli esille: Valmistautuessa kisoihin hän tekee itse viime hetken herkistelynä 3x3x60% lajisuoritusten maksimiraudoista, ymmärtääkseni toiseksi viimeisenä edeltävänä päivänä. Sanoi tehneensä tämän myös ennen kyykkyä ja vetoa voimamieskisoissa rapakon takana, ja sen toimineen hyvin: "teki sopivasti oikein jo mieli päästä nostamaan". Päätellen siitäkin, että kisasta toipuminen kesti useita viikkoja, kaikki oli saatu lajeissa peliin. Ihan kaikki. 

Aerobisesta harjoittelustakin tuli kyseltyä. Se kuulemma hoituu voimamiestreeneissä ihan itsestään, esimerkiksi säkkiä kantamalla. Hän tekee myös pitkiä treenejä, kaikki liikkeet täysillä, joten kestävyysongelmaa ei pääse heti syntymään. Lajin huipulla on tosin muutamia, jotka alkavat puhaltaa heti ensimmäisten sekuntien jälkeen. Tässä onkin yksi Joken vahvuus heihin verrattuna. 

Kirin ja MVM:n karsiutumisesta oli pakko kysäistä mielipidettä - sen verran huhuja on aiheesta liikkunut. Mainitakseni muutaman: "BBC osti Kirin ja Magnuksen ulos saadakseen kisalle julkisuutta", "erien lajit valittiin siten, että viime vuoden huiput eivät pärjäisi". Näihin hän totesi, että Kiriä ei ainakaan osteta (Kiri kertoikin puolittain huumorilla myöhemmin, että mieluummin muut ostivat itsensä hänen edelleen), eikä oikein Magnustakaan, joka jahtasi ennätyksellistä viidettä perättäistä voittoa. Kiri ei ole vielä voittanut kertaakaan. Siihen, että lajit olisivat suosineet muita (esimerkiksi Magnus punnerteli kilpaa Onosain ja Torfin kanssa ja hävisi odotetusti), Jokke pohdiskeli ainakin Rikulle karsintalajien pitäneen olla suht vahvoja - "mitä muitakaan lajeja siellä olisi voinut olla?" (Kiri kutsui karsintalajeja nopeus- eikä voimakilpailuiksi)

"Huonoa tuuria - aina ei onnistu vaikka olisi kuinka hyvässä kunnossa." 

Tämän lainauksen suuntaan ovat kommentoineet monet muutkin kisoja seuranneet. Bill Kazmaier tosin järkytti väittämällä, että jotenkin viime vuoden kärkikolmikko oli sivuutettu. Hänetkin oli kuulemma aikanaan jätetty viitenä vuonna kutsumatta liian ylivoimaisuutensa takia. No, kuka näistä jutuista selvän ottaisi, väitetäänhän Kazin pian palaavan kilpailijaksikin.

Huonoista järjestelyistä oli puhetta. Lähettivät mm. kilpailijat varsin nopeasti lentokentälle palkintojenjaon jälkeen. Kertoi Jokke siitä huolimatta menevänsä toistekin... 

Seuraavana hauisliikkeenä teimme samalla ristikkäistaljalla ylhäältä kääntöjä ohimoihin, siis seisten x-asennossa. Yritin nyt pistää minulle tutussa liikkeessä hanttiin jo oikein tosissani, mutta pumppi lihaksissa veti äkkiä kipurajan yli seuratessa samoja treenipainoja. Otin viimeisen sarjan sitten vähemmän repivänä. Miten Jokke pystyikin tekemään heti äskeisen perään kuudellaviidellä ja seiskaviidellä kymmenkunta toistoa? 

Näiden harjoitteiden jälkeen aloimme käyttää hieman pitempiä aikoja palautumiseen. Kuvittelin myös hetken varsinaisten voimaliikkeiden olevan jo ohi, mutta sitten selvisi, ettei hän "muita kuin voimaliikkeitä teekään". Kertoi voimamieskisojen vaativan koko treenin läpivientiä kunnon tehoilla ja ilmaisi epäuskonsa sellaiseen treeniin, jossa vain ensimmäisessä liikkeessä haetaan voimaa. Oikeastaan hän teki itsekin lopuksi pidempiä sarjoja, mutta nekin suurilla painoilla. 

Ehkä Marko Savolainen, jota Jokke muuten kuvasi mukavaksi mieheksi, pystyisi vastaamaan tällaiseen hauistreeniin, mutta luulen, ettei vetotreenissä hauisten ja selän tehojen yhdistyessä Markokaan mielellään liikuttelisi samoja painoja: Alataljasta ilman oteremmejä, kuten aina, 13x275kg, kulmasoudussa myötäotteella kevyt kasi 205:llä, ylätaljasta rintaan samalla otteella 8x190!

Taisi mokoma mennä vielä sanomaan, ettei käytä edes polvisiteitä kyykyssä, ellei nyt sitten ennätyspainoissa. Rannesiteet hän kuitenkin kääräisi pari kertaa hauistreenimme aikana. Kun naureskelin jotain siitä, etteivätkö muka ranteet kestä, totesi niiden kyllä kestävän ihan hyvin. Otekin kuulemma kestää ilman tennispallojen puristelua tai erityistä harjoittelua - "Jotain pientä on kuitenkin aikaisemmin tullut sille tehtyä". Herkuleen otettahan Jokke ei ole usein hävinnyt - viimeksi Jarmo Hirvelle 130 kilon pikkupainoilla. Kovakuntoinen metsuri Hirvi on voittanut mm. kaksi edellistä alle 100-kiloisten SM-kisaa, joihin osallistuakseen hän joutuu aina laihduttamaan useita kiloja. Tänäkin vuonna hän on ennakkosuosikki Vaasassa hetikohta pidettävissä mittelöissä.

Menipä Jokke ehdottamaan minullekin noita kisoja, kun kerran paino on korkeintaan kilon yli rajan. Olin imarreltu, mutta edelleen huonossa kunnossa. Lumimies Hirvelle pärjäsin viimeksi vain asenteessa ja ehkä vedossa. Lihaskiloja, lajiharjoittelua ja lenkkipolkua tarvittaisiin kaikkia niin paljon, ettei ihan pieni hetki riitäkään. Optimistisesti ajatellen en ensi vuonna enää läpäisisi punnitusta, mutta minunkaan positiivinen ajatteluni ei yllä vielä Aholan haastajaksi ryhtymiseen :-) No, motivaatiota tuli ainakin hankittua pariksi vuodeksi eteenpäin! 

Lajin ilmapiiristä sitten: Voimanosto tai kehonrakennus eivät vedä yhtä paljon yleisöä kuin voimamieskilpailut. Kuka todella jaksaa katsoa voimanostoa televisiosta? Sen sijaan vahvamieslajit pyrkivät olevaan näyttäviä ja yleisölle helposti ymmärrettävissä - painavien kivien nostoa, rekanvetoa ym. Tosin tässäkin lajissa kuulemma on niitä, jotka pilaavat voimamiesten mainetta kännipäissään tai dopinghöyryissä. Kysyin heti, pyrittiinkö MM-kisojen doping-testeillä putsaamaan lajin ilmapiiriä: Hän nyökkäsi ja kertoi testien kattaneen kovimmat aineet, sekä tittelin ja palkintorahojen menevän, jos testitulokset osoittautuvat positiivisiksi. Minusta tämä on hyvä suunta. Jokke sanoi myös epäluulon ja kateuden aiheuttavan useimmat väitteet. "Mielletään, että joku voi olla vaikkapa lahjakas uimari, mutta ei ymmärretä lahjakkuutta voimalajeissa". Hyvät lukijat, voi olla vaikeaa uskoa, mutta kaikesta kävi ilmi, että kaveri treenasi tuolla hetkellä puhtaana! Vuoden '97 Maailman Vahvin ei todellakaan ole sairaan tai doupatun näköinen, vaan miellyttävä ja tasapainoinen kirvesmies Hämeenlinnasta. 

Kolmantena liikkeenä teimme hauiskääntöä kulmatangolla selkä ja pää seinää vasten. Palautin siinä kuin suinkin ehdin, Jokke sanoi tekevänsä "aina sitten kun mukavalta tuntuu". Kertoi joskus treenien venyvän niin pitkiksi, että treenikavereiden into alkaa hiipua. 

Mitähän siinä tangossa nyt olisi ollut painoa - varmaan 45, 65 (alkoi riittää minulle), 90? Monta ysikympilläkin meni joka tapauksessa, ilman pysäytyksiä, lintsaamisia ja hauikset varmasti väsyneinä. 

Jokke ei koollaan oikeastaan järkyttänyt, vaikkei Kirilläkään kuulemma ole kuin sentin paksummat kädet ja reidet. Painoeroa herroilla siinä 30 kiloa (122/148), pituuseroa tietääkseni 8 cm (185-193). Kirin painosta osa varmasti selittyy valtavalla rintakehällä, Joken painosta taas rasvaprosentti alle kymmenen kertoo jotain. Kummatkin ovat vielä lähes inhimillisen näköisiä.

Kun ajattelee, että kaveri vetää salilla jo yli 400 maasta ja tähtää ensi vuodelle 420:n tulokseen, kyykkää 360 kilolla ja ottaa kovaa vauhtia siinä Kiriä kiinni (400?), sekä vaikkapa hilaa ne alataljan 13x275 ilman remmejä, niin suorastaan pahaa tekee. Pistää etenkin miettimään, että oma paino on pelkkää rasvaa tai vettä. Penkistä Jokke kuitenkin tunnusti suoraan (todettuani että: "niin se heikko laji, alle kolmesataa"...) saaneensa mukavasti vain 220, mutta kehittyvänsä kyllä edelleen. Tosin sehän on hänelle sivulaji, eikä tuo rauta ole nostettu penkkipaidan tai voimanostokaaren avulla.

Ensi vuoden tavoitteet ovat todella hurjat, mutta oikeastaan realistisen kuuloiset, kun ihmettelee sitä tehoa ja yritystä, jonka hän laittoi harjoitusrautoihin. Muilla menisi sellaisessa paikat. Se kai hänet asenteen lisäksi monista lahjakkaista nostaakin esiin, että suuremmilta vammoilta on säästytty. Reisiluu on kuulemma mennyt nuorena jossain muussa yhteydessä, mutta voimaharjoittelusta on jäänyt näkyviin vain kuoppa hauikseen. Se kertoo sitä "tavallista" tarinaa kylmällä lihaksella puolitoistasataisen kiven nostamisesta. Näkyy kuulemma Herkuleen otteessa, katsokaapa sitten. Selkä on sentään jumissa joka aamu... (ok no joulun aikoihin sitten operoitiinkin toinen polvi ja kyynärvarsi)

Jokke on varsin nuori voimamieheksi, 26-vuotias. Vielä on vuosia aikaa kehittyä, mutta toivottavasti vammojakaan ei tule lisää! Silti jo nyt lajiosaaminen ja lajivoima ovat hänen suurimmat vahvuutensa, eivätkä suinkaan ylhäällä kerrotut voimanostoraudat.

Viimeisenä hauisliikkeenä teimme sitten käsipainoilla vuorottaisia toistoja istualteen, ala-asennossa kämmenet eteenpäin. Pakostakin jo pienillä painoilla ja pumpaten, sarjapainot siinä 20 ja 25. Kun vielä vähän lintsasin, pystyin tekemään lähes samat sarjat. Eli kolme sarjaa, joissa yli kymmenen toistoa per käsi, osittaistoistoja loppuun. 

Bodaushenkisesti Jokke heitti: "Käden tulee näyttää kädeltä, eikä tasapaksulta putkelta". 

Välillä yllytin häntä kovasti kokeilemaan ensi kerralla leuanvetoa lisäpainoilla. No, jos kyynärvarsi kestää (menossa leikkaukseen), niin hänpä kokeilee. Täytyy joskus kysäistä, että pitikö liikkeestä ja paljollako minut siinä pesee!? Itse tein tässä lempiliikkeessäni keväällä 3 x +75kg noin 96 kilon painoisena. Pitäisi jaksaa yrittää vielä parantaa. Voisi käydä niin, että Jokke ihmettelisi useamminkin kuin kerran (niin, ihmettelipä tosiaan), että minullahan ihan riittää voimaa hauiksissa. 

Lopuksi teimme vatsaa, lisäpainoilla. Kuulemma tätä liikettä oli ehdottanut hänelle Magnus Ver Magnusson. Tavoitteena olisi saada keskikroppaan paksuutta. Liikesuoritus selinmakuulta taljaa lisäpainona käyttäen, treenipari seisoo varpailla reppu selässä. 

Oikeastaan hän käytti aika paljon lantiotaan liikkeessä. Kun kysyin, että teetkö lainkaan rutistuksia, sanoi niiden kyllä toimivan, mutta eipä ole vähään aikaan tullut tehtyä. 

Tavoitteena olisi kuulemma tehdä 20 toistoa 65 kilolla. Parissakymmenessä toistossa pysyttiin nytkin, mutta kaksi levyä alempana. Kovia tavoitteita riittää joka lajiin, mutta siitä seuraa tulosta! Yleensä huippu-urheilijat pyrkivät kehittymään koko ajan paremmiksi, jopa äärimmäisyyksiin asian vieden. Toinen suomalainen, Saku Koivu, tulisi myös tällaisesta mieleeni. 

Vatsatreenin välissä poikkesimme salin "kellariin", liikekeskus Respan parkkihalliin, jonne oli keräilty köykäisiä kiviä, opiskelijalle sopivia salkkuja ja leikkiauto. Niitä hän sitten kertoi aina vuoroviikoin kanniskelevansa kisakaudella. Nyt enää tämän vuoden puolella ei ole aikomusta keskittyä lajitreeniin.

Kisakauden treeniohjelma on seuraavanlainen:

ma: selkä, ti: rinta, ke: kädet, to: hartiat, pe: jalat, seuraava viikko voimamieslajeja ja taas alusta. Treenit siis arkipäivien iltana, hyvinkin kolmetuntisia.

Joken hallilla oli kuulemma käynyt viikottain treenaamassa seitsemän tämän vuoden SM-kisojen kahdeksasta finalistista ja Kiri myös! Kertoi Jokke sellaistakin, että Kiri on kovin hiljainen. Saattaapi tietysti olla kyse treenisalaisuuksistakin, mutta pisti väkisinkin huvittamaan, kun kerran mies itse on noin puhelias.

Otin muistoksi pari kuvaakin tuosta luolasta (arvannette, etten saa niitä vähään aikaan kehitettyä). Muisti Jokke vielä pyöräyttää kuvaan juomapullonkin oikein päin - sponsorituote. Niin, tienestipuolesta... hän totesi aikaisemmin lajista tienaavan varsin hyvin verrattuna muihin voimalajeihin. Asiat ovat koko ajan paranemaan päin julkisuuden ja katsojamäärien lisääntyessä. Sponsorisopimukset ja monet eri tilaisuudet tuottavat hänelle tänä vuonna toivoakseni hyvän tilin, sen verran on harrastus 11 vuoden aikana varmasti tullut maksamaan. Onhan lajissa jo toki rahamiehiäkin - Magnusson ei kuulemma lähde maastaan ilman 17 donan starttirahaa.

Voimamiestreenistä sen verran, että 180 kilon kiveä on nosteltu korkealle lavalle, herkuleen otetta pidelty 170 kilolla ("WSM-kisoissa ilmoitettiin myös 170, mutta pakko sen oli olla painavampi") ja 150 kilon salkut liikkuvat (varmastikin sekä ala-, että ylämäkeen). Joken vahvuus on nimenomaan lajiosaaminen, ja hän myös tekee seuraavan kisan lajeja yhtenä päivänä läpi, kunhan saa ne tietoonsa. Vielä muutamia vuosiahan sitten tällaista lajitreeniä ei yleisesti tehty, vaan voimamiehetkin keskittyivät pelkkään punttien kolisteluun.

Lopuksi muutamia treenihuomioita tiiviimmässä muodossa:

"Kapea maastaveto eli miesten tyyli"

Vipunostoja eteen hän tekee 45 kilolla!

Maastavedossa ja kyykyssä useita vitosia lisäten aina rautaa 40 kilolla, lähtee painoissa varsin alhaalta

Tekee juuri nyt leveää kyykkyä ja prässiä vahvistaakseen reiden sisäosia

Vierailuni aikaan teki tuollaista kahdeksaa toistoa, mutta tietysti sarjojen pituudet vaihtelevat kausittain

Kiinnostavaa oli, että pitkän treenin aikana pumppi hauiksiin haettiin useasti, sitä ei niinkään ylläpidetty tai pyritty lyhytkestoiseen kovaan pumppiin. Tällä on varmasti tekemistä myös lajinomaisen kestävyyden kannalta.

Kun Jokellakin, samoin kuin minulla, selkä on ollut ja on paljon jalkoja vahvempi, kysyin kyykystä: "Hyvin menee niin kauan kuin jaloissa riittää voimaa ja loppu sitten selällä" :-) Kyykystä tuli puheeksi vielä Magnussonin kyykkytemppu edellisvuonna. Hän oli oikeaa syvyyttä mitatessa käyttänyt korkokenkiä ja seissyt kaukana telineistä. Kisassa sitten Magnus oli seissyt lähempänä ja vaihtanut kenkiä. Tänä vuonna moinen temppu oli ymmärretty estää: kilpailijan piti seistä määrätyllä alueella ja määrätynlaisissa kengissä.

Vertaillessa hänen treeniään omaani on todettava, että minun täytyy löytää parempi tasapaino yleisliikkeiden ja eristävien välille. Kumpiakin tulisi tehdä ja henkilökohtaisesti eristäviä lisätä. Samaa lihasryhmää voisi kiusata hieman kovempaakin ja hieman harvemmin. Omat ohjelmani ovat myös muodostuneet vuosien myötä liian helpoiksi, eikä niihin tule laitettua edes täyttä yritystä, kun suhteuttaa Jokkeen.

Voittokilpailun televisiointi on 16.11, BBC näyttää kisan vasta joulukuussa (eikä olisi välittänyt tulosten julkaisemisesta verkossa). 

Ensi vuonna kilpailuun pääsee Suomesta Joken lisäksi yksi muu SM-kisojen kautta. Mestaruus oikeuttaa vain "suoraan karsintaan".

Terveitä treenipäiviä sairaista treenipainoista huolimatta, Jokke. Ensi vuonna on taas kovia kisoja edessä.